Muodin kauhukakara
Mielenkiinnolla odotettu elokuva ranskalaisesta
muodinluojasta Yves Saint Laurentista sai ensi-iltansa meikäläisillä
valkokankailla tänä viikonloppuna. Elokuvan on ohjannut Jalil Lespert muotilegendan
vielä elossa olevan bisnespartnerin ja elämänkumppanin Pierre Bergén
myötävaikutuksella. Ohjaaja on sanonut halunneensa tehdä kauniin rakkaustarinan
ja juonta eteenpäin kehitellessään valinnut päähenkilöiksi Yves Saint Laurentin
ja Pierre Bergén.
Jos olet kiinnostunut filmin avulla tutustumaan Yves Saint
Laurentiin muotisuunnittelijana, tiedät todennäköisesti etukäteen jo paljon
enemmän hänestä kuin mitä filmi paljastaa. Itse stressaava ja haastava upeiden
vaatteiden suunnittelu, kankaiden ja koristeiden valinnat, valmistuvien
luomusten sovitukset mallien päällä ja vaatteiden korjauskierrokset sekä
näytöksiin valmistautuminen, koko muotitalon toiminnan kiehtova tunnelma ohitetaan
kuin ohimennen, vaikka se olisi ollut mielenkiintoisinta antia.
Niiden tilalla kamera kiertää Pariisin yössä Seinen siltojen
alla ja esittelee paljon enemmän Yves Saint Laurentin yöelämän sekopäisyyttä
alkoholinjuonteineen ja huumeineen sekä Pierren mustasukkaista odottelua parin
upeissa asunnoissa. Ystäviä menestyvän muodinluojan ympärillä riittää eikä
käsikirjoittaja ole katsonut aiheelliseksi esitellä heitä sen enempää, vaikka
esimerkiksi daameista kahdella, Loulou de la Falaisella ja Betty
Catrouxilla, oli merkittävä rooli Yvesin
muusina koko hänen uransa ajan. Karl Lagerfeldia ei filmissä myöskään tunnista
tämän päivän harmaahapsiseksi poninhäntädesigneriksi.
Ennakkomainonta on kehunut, että elokuvaan on saatu Yves
Saint Laurentin alkuperäisiä ja ainutlaatuisia vaatteita. Muutamat teennäiset
muotinäytösotokset eivät kuitenkaan tee oikeutta taitavan suunnittelijan töille
– toki ammattilaisena ymmärrän, että vaatteet ovat muodoiltaan ja tyyliltään
aikansa edustajia eivätkä vastaa tämän päivän muotinäkemystä. Esimerkiksi
muutamin esimerkein esitelty Ballet Russes-kokoelma vuodelta 1976 oli kuitenkin
yksi hänen menestyneimmistään. Naisten smokista, läpinäkyvistä paidoista tai
haalariasuista, yleensä miesten vaatteille naisellisten muotojen antajana hänet
tunnetaan ehkä parhaiten, mutta ne filmintekijät ovat täysin unohtaneet.
Yves Saint Laurent oli kuitenkin yksi aikakautemme
arvostetuimmista ja monipuolisimmista muodinluojista. Hän oli vain 21-vuotias muotiopiskelija
Algeriasta saadessaan Voguen päätoimittajan Michael de Brunhoffin suosittelemana
vaativan paikan Christian Diorin muotitalon luovana johtajana vuonna 1957 talon
isännän menehdyttyä yllättäen. Työssään hän tutustui liikemies Pierre Bergéen,
josta nopeasti tuli hänen elämänkumppaninsa ja
jonka kanssa he perustivat YSL:n nimeä kantavan muotitalon muutamaa
vuotta myöhemmin.
Hermojensa ja huumaavien aineiden kanssa ongelmissa ollut
Yves Saint Laurent onnistui työskentelemään, kun rauhallinen ja järkevä Pierre
Bergé piti ohjat käsissään ja salli muotitaiteilijan työskennellä omilla
ehdoillaan. Yhdessä he esittelivät toinen toistaan upeampia kokoelmia vuodesta
toiseen, kunnes Yvesin terveys petti ja hän kirjaimellisesti lyyhistyi
näytöslavalle taas yhden onnistuneen näytöksen päätteeksi. Itsekin olin
muotitoimittajana todistamassa tätä viimeistä näytöstä, kuten niin montaa hänen
nimeään kantavan muotitalon ikimuistettavaa näytöstä sitä ennen ja sen
jälkeenkin. Yves Saint Laurent kuoli vuonna 2008.
Elokuvaa kävi katsomassa: riitta kivilahti / blogi.ompelukoulu.fi
Rooleissa: Pierre Niney, Guillaume Gallienne, Charlotte Le
Bon, Laura Smet ja Marie de Villepin
Ohjaus: Jalil Lespert
Puvustaja: Madeline Fontaine
Kuvat: Filmikamari/SF Film Finland Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.