lauantai 10. toukokuuta 2014

MONACON RUHTINATAR




Grace Kellyn tarina valkokankaalla


Amerikkalaisesta filmitähtilegendasta Grace Kellystä kertova elokuva Grace of Monaco on valittu 67. Cannesin Filmifestivaalien, maailman suurimpien filmifestivaalien avajaiselokuvaksi. Elokuva ehtii meillekin ensi-iltaan heti jo kaksi päivää myöhemmin eli ensi perjantaina 16.5.

Elokuvaa on odotettu, sillä kertoohan se yhden aikakautemme romanttisimmista lemmentarinoista. Miten ”tavallisesta” tytöstä tulee palvottu ruhtinatar ja prinsessa pieneen ruhtinaskuntaan.





Grace Kelly oli 1950-luvun menestyksekkäimpiä elokuvatähtiä ja tuli tunnetuksi etenkin Alfred Hitchcockin elokuvien viileänä, vaaleana sankarittarena. Grace Kelly ehti olla mukana 11 elokuvassa vaikka hänen uransa kesti vain viisi vuotta. Hänet palkittiin myös Oscar-palkinnolla elokuvasta Mies jonka minulle annoit.






Grace Kelly tapasi silloisen Monacon prinssi Rainier III vuonna 1955 muotikuvauksissa Monacon palatsissa, rakastui ja vaihtoi  jokaisen amerikkalaisneidon unelma-ammatin prinsessan rooliin. Vuosisadan rakkaustarinaksi usein mainittu liitto päättyi traagisesti, kun ruhtinatar Grace kuoli auto-onnettomuudessa vain 52-vuotiaana vuonna 1982.





Elokuvassa Gracea näyttelee paljolti häntä muistuttava, loistelias kaunotar Nicole Kidman ja Rainierin roolissa on suosittu Tim Roth. Elokuvan valmistuminen on viivästynyt moneen kertaan, kun ranskalainen ohjaaja Olivier Dahan ja elokuvan USAn levittäjä ovat olleet erimielisiä elokuvan sisällöstä. Jos Kiinassa jo 3000 elokuvateatteria odottaa innolla elokuvan tuloa, on elokuvan esitysaikataulu amerikkalaisilla  valkokankailla vielä avoinna. Ohjaajan ja levittäjän kiistan syynä on se, että levittäjä haluaisi elokuvaan mukaan enemmän otoksia, jotka kertoisivat myös Grace Kellyn ajoista näyttelijänä Hollywoodissa.

Vaikka ohjaaja Olivier Dahan sanoo neuvotelleensa kuninkaallisen perheen jäsenten kanssa elokuvan käsikirjoitusvaiheessa ja toteuttaneensa myös heidän toivomiaan muutoksia, ovat Gracen lapset, prinsessat Caroline ja Stephanie sekä prinssi Albert II, kieltäytyneet tulemaan avajaisnäytökseen tai hyväksymään elokuvaa. Heidän mielestään kokonaisuus on täysi farssi, enemmänkin fiktiota kuin totta ja että perhehistoria on vääristelty kaupallisiin tarkoituksiin. Filmituottajat uskovat silti elokuvan menestykseen, vaikka ruhtinatar Gracen kuolemasta on kulunut jo 30 vuotta.




Toimittajana olossani on vuosien varrella ollut monia ikimuistoisia huippukohtia, joissa on ollut pakko ihan nipistää itseään, kun tilanne tuntuu enemmän fantasialta kuin todelta. Yksi sellainen oli toimittajaurani alkuvuosina, kun ranskalainen hajuvesivalmistaja Lentheric järjesti upean uuden Lentheric 12 -tuoksunsa lanseeraustilaisuuden Monacossa.  Kirjaimellisesti ruhtinaalliset illalliset järjestettiin Hotel de Parisissa, jonne meidät tulijat tervetulleiksi kätteli itse arvon  ruhtinaspari, prinsessa Grace ja ruhtinas Rainier. Suureelliseen lanseerausjuhlaan oli kutsuttu noin 2000 toimittajaa eri puolilta maailmaa ja ne kestivät monta päivää. Minä olin ainoa Suomesta paikalle kutsuttu toimittaja, silloisen naisten viikkolehti Hopeapeilin muoti- ja kauneustoimittajana.

vanhoissa muistoissa riitta

Ensi-ilta: 16.5. perjantaina
Ohjaus: Olivier Dahan
Käsikirjoitus: Arash Amel
Rooleissa: Nicole Kidman, Paz Vega, Tim Roth, Milo Ventimiglia, Parker Posey, Frank Langella, Derek Jacobi
Kuvat: Filmikamari/Scanbox

  




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

YVES SAINT LAURENT


Muodin kauhukakara




Mielenkiinnolla odotettu elokuva ranskalaisesta muodinluojasta Yves Saint Laurentista sai ensi-iltansa meikäläisillä valkokankailla tänä viikonloppuna. Elokuvan on ohjannut Jalil Lespert muotilegendan vielä elossa olevan bisnespartnerin ja elämänkumppanin Pierre Bergén myötävaikutuksella. Ohjaaja on sanonut halunneensa tehdä kauniin rakkaustarinan ja juonta eteenpäin kehitellessään valinnut päähenkilöiksi Yves Saint Laurentin ja Pierre Bergén.

Jos olet kiinnostunut filmin avulla tutustumaan Yves Saint Laurentiin muotisuunnittelijana, tiedät todennäköisesti etukäteen jo paljon enemmän hänestä kuin mitä filmi paljastaa. Itse stressaava ja haastava upeiden vaatteiden suunnittelu, kankaiden ja koristeiden valinnat, valmistuvien luomusten sovitukset mallien päällä ja vaatteiden korjauskierrokset sekä näytöksiin valmistautuminen, koko muotitalon toiminnan kiehtova tunnelma ohitetaan kuin ohimennen, vaikka se olisi ollut mielenkiintoisinta antia.


Niiden tilalla kamera kiertää Pariisin yössä Seinen siltojen alla ja esittelee paljon enemmän Yves Saint Laurentin yöelämän sekopäisyyttä alkoholinjuonteineen ja huumeineen sekä Pierren mustasukkaista odottelua parin upeissa asunnoissa. Ystäviä menestyvän muodinluojan ympärillä riittää eikä käsikirjoittaja ole katsonut aiheelliseksi esitellä heitä sen enempää, vaikka esimerkiksi daameista kahdella, Loulou de la Falaisella ja Betty Catrouxilla,  oli merkittävä rooli Yvesin muusina koko hänen uransa ajan. Karl Lagerfeldia ei filmissä myöskään tunnista tämän päivän harmaahapsiseksi poninhäntädesigneriksi.


Ennakkomainonta on kehunut, että elokuvaan on saatu Yves Saint Laurentin alkuperäisiä ja ainutlaatuisia vaatteita. Muutamat teennäiset muotinäytösotokset eivät kuitenkaan tee oikeutta taitavan suunnittelijan töille – toki ammattilaisena ymmärrän, että vaatteet ovat muodoiltaan ja tyyliltään aikansa edustajia eivätkä vastaa tämän päivän muotinäkemystä. Esimerkiksi muutamin esimerkein esitelty Ballet Russes-kokoelma vuodelta 1976 oli kuitenkin yksi hänen menestyneimmistään. Naisten smokista, läpinäkyvistä paidoista tai haalariasuista, yleensä miesten vaatteille naisellisten muotojen antajana hänet tunnetaan ehkä parhaiten, mutta ne filmintekijät ovat täysin unohtaneet.


Yves Saint Laurent oli kuitenkin yksi aikakautemme arvostetuimmista ja monipuolisimmista muodinluojista. Hän oli vain 21-vuotias muotiopiskelija Algeriasta saadessaan Voguen päätoimittajan Michael de Brunhoffin suosittelemana vaativan paikan Christian Diorin muotitalon luovana johtajana vuonna 1957 talon isännän menehdyttyä yllättäen. Työssään hän tutustui liikemies Pierre Bergéen, josta nopeasti tuli hänen elämänkumppaninsa ja   jonka kanssa he perustivat YSL:n nimeä kantavan muotitalon muutamaa vuotta myöhemmin.


Hermojensa ja huumaavien aineiden kanssa ongelmissa ollut Yves Saint Laurent onnistui työskentelemään, kun rauhallinen ja järkevä Pierre Bergé piti ohjat käsissään ja salli muotitaiteilijan työskennellä omilla ehdoillaan. Yhdessä he esittelivät toinen toistaan upeampia kokoelmia vuodesta toiseen, kunnes Yvesin terveys petti ja hän kirjaimellisesti lyyhistyi näytöslavalle taas yhden onnistuneen näytöksen päätteeksi. Itsekin olin muotitoimittajana todistamassa tätä viimeistä näytöstä, kuten niin montaa hänen nimeään kantavan muotitalon ikimuistettavaa näytöstä sitä ennen ja sen jälkeenkin. Yves Saint Laurent kuoli vuonna 2008.

Elokuvaa kävi katsomassa: riitta kivilahti / blogi.ompelukoulu.fi
Rooleissa: Pierre Niney, Guillaume Gallienne, Charlotte Le Bon, Laura Smet ja Marie de Villepin
Ohjaus: Jalil Lespert
Puvustaja: Madeline Fontaine
Kuvat: Filmikamari/SF Film Finland Oy